olen istunut aurinkolasit ryttyyn
juonut vielä yhden oluen
nuollut sormistani majoneesia
poiminut lupiineja maljakkoon
antanut katseeni levätä kauneudessa
kaatanut kinuskikastiketta aamujugurttiin
itkenyt ja hävennyt
sanonut lopultakin ääneen sen mitä eniten pelkäsin
syyllisyys painaa lapaluuni jumiin
on aamuja jolloin vain makaan hiljaa ja hengitän
ja sitten on niitä päiviä
jolloin jalkani nousee keveämmin kuin pitkään aikaan
Itse Minna Mänttäri 
Kipeästi kaunis ja voi niin tuttu.