Tiedän mitä tein tänä kesänä

olen istunut aurinkolasit ryttyyn juonut vielä yhden oluen nuollut sormistani majoneesia poiminut lupiineja maljakkoon   antanut katseeni levätä kauneudessa kaatanut kinuskikastiketta aamujugurttiin itkenyt ja hävennyt sanonut lopultakin ääneen sen mitä eniten pelkäsin   syyllisyys painaa lapaluuni jumiin on aamuja jolloin vain makaan hiljaa ja hengitän ja sitten on niitä päiviä jolloin jalkani nousee keveämmin kuin […]

Kevätkuulumisia

mitä olet puuhannut minulta kysytään miten olet saanut aikasi kulumaan oikein hyvin kiitos sillä aika kyllä kuluu vaikken ole tehnyt mitään tai siis ei mitään tarkoittaa etten olen tehnyt juuri mitään tuottavaa en juuri mitään sellaista mistä olisi jotain hyötyä kenellekään muulle kuin korkeintaan itselleni olen täyttänyt kotini kirjoilla maannut hiljaa paikoillani ollut valikoivasti sosiaalinen […]

”Tiedän, joku saattaa tulkita, et oon ainoastaan ylimielinen noita”

Erityisherkkyys, introverttiys. Muotisanoja. Olen lukenut niistä paljon, tunnistanut itseni. Saanut selityksiä sille miksi olen sellainen kuin olen, miksi väsyn sellaisesta mistä moni muu ei, miksi yksinolo on minulle pehmoinen peitto ja elinehto eikä suinkaan synonyymi surkeudelle. Selityksiä sille, miksi olen ollut tästä elämästä usein niin väsynyt. Luulin joskus olevani ihmisvihaaja, mutta en ole. Siinä missä […]

En tunne yhtään supernaista

toivottivat hyvää naistenpäivää kaikille supernaisille en yhtään tiedä kenestä puhuttiin en tunne ketään sellaista ajattelen kaikkia tuntemiani naisia jotkut leipovat pullaa ja toiset turpaan polttavat tupakkaa keittiössä ja lätkivät pasianssia itkevät kaikelle ja eivät koskaan rakastavat hengiltä ja kääntävät selkänsä sanovat vittu ja ai kauheeta suostuvat kaikkeen kunnes eivät enää mihinkään hoivaavat lempeästi ja häpäisevät […]

Hidas, hidas, nopee, nopee

Olen nopea syömään, kävelemään ja lukemaan. Kaikessa muussa olen hidas. Päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että en sovi tänne. Tähän maailmaan, missä on oltava koko ajan nopea, reagoitava heti asioihin, oltava joka hetki luova ja nokkela, iskettävä heti kiinni. Haluaisin harkita ja pohtia, pureskella ja haudutella. Unohtua tuijottamaan seinää, katsella maalin kuivumista. Nauraa […]

Etten enää vihaisi itseäni (paljoa)

tulee se tammikuu kun kyllästyn kyllästyn olemaan väsynyt, turvonnut ja nuhjuinen kyllästyn olemaan kireä ämmä ja ennen kaikkea kyllästyn vihaamaan itseäni toisin kuin ennen en ota raippaa esiin sillä olen rankaissut itseäni tarpeeksi kaikesta mitä olen tehnyt ja varsinkin siitä, mitä en ole tehnyt menen tanssitunnille vaikka minulla on kaksi vasenta jalkaa olen ihan paska […]

Elä revi ittees

Uudenvuodenaattona menen avantoon. En siksi, että erityisemmin haluaisin, vaan siksi, että pojatkin menivät. Kuolemanpelossani revin itseni vauhdilla takaisin avannon reunalle, ponnistan käsivoimilla joita minulla ei ole. Kipu olkapäässä alkaa tuntua vasta myöhemmin illalla. Kun vuosi vaihtuu, lojun surkeana sohvannurkassa, pakastepuolukkapussi hartiani päällä. Kaverini teinipäiväkirjaa lainaten, tekee mieli toivottaa vitun paskaa uuttavuotta. Lojun neljä päivää sohvalla, […]

Asioita, joita itse vihaan nykyajassa

Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen.  Ylen Kulttuuricocktailin Tuomas Karemo kirjoitti näillä saatesanoilla kerrassaan mainion vihalistan, joka löytyy täältä. Siitä inspiroituneena laadin omani, […]

elämä muuttuu kun muuttuvat tiet

Täten muistikirjaan merkittäköön: muista matkustaa enemmän joukkoliikennevälineillä.   Rakastan busseja, rakastan junia. Rakastan toisinaan matkalla olemista enemmän kuin päämäärässä olemista. Rakastan silmieni edestä karkaavia maisemia, otsan nojaamista viileään ikkunalasiin. Tuijotan taloja, betonihelvettien rivistöjä ja nurkistaan niiaavia mummonmökkejä ja mietin, millaista niissä kaikissa olisi asua. Seuraan katseellani hirviaitaa ja pellonreunaa, mietin elääkö täällä onnellisia ihmisiä ja […]

Mitä olen lukenut

Marraskuun pimeys on kaikessa armottomuudessaan myös lohdullinen. Se antaa mitä parhaimman syyn kadota ihmisten ilmoilta, käpertyä omaan maailmaansa missä ei tarvita muuta kuin maksamakkaravoileipiä ja hyvää luettavaa. Olen lukenut elämäni aikana aivan helvetisti. On ollut aikoja, jolloin olen onnistunut kadottamaan yöuneni ja joskus jopa ruokahaluni, mutta hyvin harvoin olen ollut siinä mielentilassa etteikö lukeminen olisi […]