Kirjoittava ihminen.
Keväällä, koronapäissäni, ostin maanisesti itselleni erilaisia tarra-arkkeja. Kissoja, lehmiä, koiranpentuja ja laiskiaisia, kimalteella koristeltuja laamoja. Minulla ei ollut mitään hajua mihin niitä liimaisin, mutta tarroja oli saatava. Joku reaktiohan se oli johonkin: halu palata takaisin (viattomaan) lapsuuteen, jonka kauhuja olivat Tšernobyl, lama ja Pelle Hermannin alkutunnari, ei maailmanlaajuinen pandemia. Kaipasin kipeästi Tiimarin tarrarullahyllyn ääreen, tuijottamaan […]
Erityisherkkyys, introverttiys. Muotisanoja. Olen lukenut niistä paljon, tunnistanut itseni. Saanut selityksiä sille miksi olen sellainen kuin olen, miksi väsyn sellaisesta mistä moni muu ei, miksi yksinolo on minulle pehmoinen peitto ja elinehto eikä suinkaan synonyymi surkeudelle. Selityksiä sille, miksi olen ollut tästä elämästä usein niin väsynyt. Luulin joskus olevani ihmisvihaaja, mutta en ole. Siinä missä […]
Katson ensi viikon sääennustetta. Huokaan raskaasti. Jos saisikin vain maata kaikki päivät kaulaansa myöten järvessä ja päivän vaativin suoritus olisi mehujään hakeminen pakastimesta. Mutta kun töitä pitäisi tehdä, olla reipas ja nopea, luova ja tuottelias. Vaikka silmäkuopatkin ovat täynnä hikeä. Yöt ovat katkonaisia ja hauraita, kun minulta viedään syvä uni niin silloin viedään kaikki. Olen […]
Kiitos, ihan hyvää. Olen nauttinut tästä ihmeellisestä kesästä, tekisi mieli sanoa kevät koska toukokuu, mutta kesähän tämä on. Minä, joka etukäteen ihan vähän surin sitä että kun koko kesä menee töissä, saanko itselleni ollenkaan tarpeeksi aurinkoisia, joutilaita päiviä, ja kyllähän minä sain, enemmän kuin uskalsin toivoa. Olen syönyt juustokakkujäätelöä, muljahdellut mukulakivillä sandaaleissa. Olen tavannut pitkästä aikaa […]
Tapasin äskettäin pitkästä aikaa rakkaan ystävän. Yhteinen laatuaikamme on aina perustunut sille, että syödään. Usein ja paljon. Kun aamupäivällä karautin autolla hänen pihaansa, minut istutettiin samantien vastapaistetun lettupinon ääreen. Lounaaksi nautimme parit Ikea-hodarit per nainen, iltapäiväaterialla kävimme Mäkkärissä ja iltapalaksi haimme vielä pizzaa ja kokista. Seuraavan aamun aloitimme leipomalla pari pellillistä pullaa. Kun tuore korvapuusti […]
Aivan tavallisena perjantaina minä istun autoon ja ajan kaupunkiin, jonka keskustaa halkoo ruutukaava ja jonka kaduilla kävelee silmiään siristäviä ihmisiä toppatakit päällään. Ajan auton parkkihalliin koska minä en pelkää pysäköidä niihin, mutta olen kuullut ihmisistä jotka pelkäävät. Minäkin pelkään monia asioita, mutta parkkihallit eivät kuulu niihin. Kävelen rappuset ylös suoraan ostoskeskukseen, jonka penkeillä istuu ihmisiä […]
Kun viime syksynä kirjoitin kompuroivasta matkastani naiseksi, joka käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa, en tajunnut minkälaisen Pandoran lippaan tulin aukaisseeksi. Tekstin julkaisemisen jälkeen postilaatikkooni on putkahtanut kuvia yksistä jos toisistakin punahuulista saatetekstin kera: hitto, oli ihan pakko mennä ostamaan punaa! Kiitos! MAH-TA-VAA. Ja ilokseni voin kertoa, että punapuikko on todellakin muuttanut pysyvästi myös omaan meikkipussiini, eikä kyseessä […]
Tänään olen yrittänyt totutella ajatukseen siitä, että yllä olevan kuvan tapahtumista on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä. Muistan vieläkin, miltä tuntui nojautua penkkarirekan lavan laitoihin, katsella kadunvarsille kertynyttä ihmismassaa. Kauhoa säkistä karkkia, huutaa iskulauseita. Pakkanen paukkui ja viima vinkui, mutta kaikkein suurimpana humisi vapaus. Sellainen vapauden tunne, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Enkä ole kokenut […]
Ensin ihminen elää elämänsä säästäen kaiken mahdollisen. Sitten, loppukumarruksen jälkeen, näyttämövalojen sammuttua, tulevat toiset. Aukovat kaapit, tyhjentävät laatikot, repäisevät rullasta mustan jätesäkin toisensa jälkeen. Niihin katoavat kumilenkit ja käärepaperit, pakasterasiat ja pääsiäiskortit. Sinulle, minulle, kirpputorille, kaatopaikalle. Minä takerrun lohjenneeseen kahvikuppiin, sinivalkoisiin vellilautasiin. Keltaiseen, muoviseen pyykkikoriin, johon joskus mahduin leikkimään laivaa polvet koukussa. Pölyiseen ja painavaan […]
Olin jo päättänyt, että en mene katsomaan. En ole koskaan nähnyt kuollutta, ajattelin että en näe nytkään. Kappelissa alan kuitenkin epäröidä. Toiset ovat jo käyneet. Sivuovi on auki, näen valkoisen arkun, jonka reunan yli pilkottaa harmaita hiuksia. Pitäisikö kuitenkin. ”Jos sie meet ni sit miekii tuun.” Nielaisen, otan siskoa kädestä kiinni. Mennään. Itku polttaa silmäluomia, […]
Itse Minna Mänttäri 