Hei hei mitä kuuluu

Kiitos, ihan hyvää.

Olen nauttinut tästä ihmeellisestä kesästä, tekisi mieli sanoa kevät koska toukokuu, mutta kesähän tämä on. Minä, joka etukäteen ihan vähän surin sitä että kun koko kesä menee töissä, saanko itselleni ollenkaan tarpeeksi aurinkoisia, joutilaita päiviä, ja kyllähän minä sain, enemmän kuin uskalsin toivoa.

Olen syönyt juustokakkujäätelöä, muljahdellut mukulakivillä sandaaleissa. Olen tavannut pitkästä aikaa rakkaan ystävän, muistanut paljon jo unohtunutta, ajatellut sitä miten elämä opettaa, hioo meistä kulmia kuin vesi kiveä, mutta silti siellä jossain olemme kuitenkin samoja.

Olen laskenut ruusun arkulle. Olen miettinyt sitä, kuinka surra ihmistä joka tuntui lähteneen pois jo kauan sitten. Olen laittanut huulipunaa koska en ole vielä kuollut, olen ottanut lisää voileipäkakkua.

Olen istuttanut marketat, daaliat ja pionit ja toivonut parasta. Olen kiivennyt rinnettä ylös korvasienten perässä, olen lämmittänyt rantasaunan.

Olen miettinyt sitä, tekevätkö maailmassa eniten pahaa he, jotka tarkoittavat pahaa vai he, jotka tarkoittavat hyvää? Onko hysteerinen menettämisen pelko puettu liian usein rakkauden kaapuun, onko yhden tapa rakastaa toiselle pakkopaita?

Olen juonut lonkeroa aamuyöllä, olen lämmittänyt paistinpannulla maksalaatikkoa.

Olen elänyt elämääni.

IMG_0802.JPG

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s