Kirjoittava ihminen.
Kun viime syksynä kirjoitin kompuroivasta matkastani naiseksi, joka käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa, en tajunnut minkälaisen Pandoran lippaan tulin aukaisseeksi. Tekstin julkaisemisen jälkeen postilaatikkooni on putkahtanut kuvia yksistä jos toisistakin punahuulista saatetekstin kera: hitto, oli ihan pakko mennä ostamaan punaa! Kiitos! MAH-TA-VAA. Ja ilokseni voin kertoa, että punapuikko on todellakin muuttanut pysyvästi myös omaan meikkipussiini, eikä kyseessä […]
Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa tämän tekstin, mutta tuntuu, ettei ole ollut tarpeeksi sanoja. Enkä tiedä, onko niitä tarpeeksi nytkään. Mutta yritetään. Oikeastaan voisin kirjoittaa tähän vain että LUKEKAA KATRIINA HUTTUSTA, piste. Mutta ehkä on syytä lisätä vielä muutama sana. Olen nähnyt lautumat kuolleen lapseni kantapäissä. Poliisit olivat peittäneet hänen vartalonsa lakanalla. Olen nähnyt kun […]
Tänään olen yrittänyt totutella ajatukseen siitä, että yllä olevan kuvan tapahtumista on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä. Muistan vieläkin, miltä tuntui nojautua penkkarirekan lavan laitoihin, katsella kadunvarsille kertynyttä ihmismassaa. Kauhoa säkistä karkkia, huutaa iskulauseita. Pakkanen paukkui ja viima vinkui, mutta kaikkein suurimpana humisi vapaus. Sellainen vapauden tunne, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Enkä ole kokenut […]
Ensin ihminen elää elämänsä säästäen kaiken mahdollisen. Sitten, loppukumarruksen jälkeen, näyttämövalojen sammuttua, tulevat toiset. Aukovat kaapit, tyhjentävät laatikot, repäisevät rullasta mustan jätesäkin toisensa jälkeen. Niihin katoavat kumilenkit ja käärepaperit, pakasterasiat ja pääsiäiskortit. Sinulle, minulle, kirpputorille, kaatopaikalle. Minä takerrun lohjenneeseen kahvikuppiin, sinivalkoisiin vellilautasiin. Keltaiseen, muoviseen pyykkikoriin, johon joskus mahduin leikkimään laivaa polvet koukussa. Pölyiseen ja painavaan […]
Itse Minna Mänttäri 