Viimeisimmät kirjoitukset

Älä ota ihosi alle toiselle kuuluvaa häpeää

Ruotsinlaiva. Kevätaurinko paistaa suoraan ravintolan ikkunasta sisään, se lämmittää kasvoja. Kehossa alkudrinkin antama raukeus ja eteen kannetun täydellisen alkuruoan euforia. Tämän takia kannattaa matkustaa, ajattelen, ei tapellakseen buffetissa viimeisistä katkaravuista ja litkiäkseen bensanmakuista hanaviiniä. On onnellinen olo. Viereiseen pöytään istuu perhe. Mies, nainen ja teini-ikäinen lapsi. Mies on humalassa, kuulen sen heti hänen puheensa nuotista. […]

Hästäk kevät sydän

Kevään valo tunkeutuu kaikkialle. Se ottaa väkivaltaisesti oman tilansa, ei kysele kainosti sopiiko tulla, tulee vaan. Rakastan kevättä, olen aina rakastanut, mutta nyt siihen sekoittuu jotain muutakin, jotain raskasta, tylppää, tympeää. Kalenterissa on monta puhdasta sivua, olisi aikaa tehdä vaikka mitä, sitten kun kesä alkaa ei enää ole, ainakaan näin paljoa, mutta en saa tartutuksi […]

Aivan tavallisena perjantaina

Aivan tavallisena perjantaina minä istun autoon ja ajan kaupunkiin, jonka keskustaa halkoo ruutukaava ja jonka kaduilla kävelee silmiään siristäviä ihmisiä toppatakit päällään. Ajan auton parkkihalliin koska minä en pelkää pysäköidä niihin, mutta olen kuullut ihmisistä jotka pelkäävät. Minäkin pelkään monia asioita, mutta parkkihallit eivät kuulu niihin. Kävelen rappuset ylös suoraan ostoskeskukseen, jonka penkeillä istuu ihmisiä […]

”Laita kuule paperille kaikki ne asiat mitkä sun elämässä on hyvin”

  Universumi usuttaa minua nyt ihan väkisin kaivelemaan hyviä asioita elämästäni: Facebookissa minut nakitettiin positiivisuushaasteeseen ja Liikehdintää-blogin Pax haastoi minut kirjoittamaan Kolme hyvää-postauksen, kiitos siitä! No perskeles, tässäpä tulee. Kolme hyvää asiaa päivässäni: Astetta parempi aamupuuro. Pitkään kuvittelin, että kaurapuuron on maistuttava rangaistukselta. Sitten ymmärsin heivata pikapuurot helvettiin, varasin aikaa haudutteluun ja hankin kunnon päälliset. […]

Vielä vähän huulipunasta

Kun viime syksynä kirjoitin kompuroivasta matkastani naiseksi, joka käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa, en tajunnut minkälaisen Pandoran lippaan tulin aukaisseeksi. Tekstin julkaisemisen jälkeen postilaatikkooni on putkahtanut kuvia yksistä jos toisistakin punahuulista saatetekstin kera: hitto, oli ihan pakko mennä ostamaan punaa! Kiitos!  MAH-TA-VAA. Ja ilokseni voin kertoa, että punapuikko on todellakin muuttanut pysyvästi myös omaan meikkipussiini, eikä kyseessä […]

Lukekaa Katriina Huttusta, piste

Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa tämän tekstin, mutta tuntuu, ettei ole ollut tarpeeksi sanoja. Enkä tiedä, onko niitä tarpeeksi nytkään. Mutta yritetään. Oikeastaan voisin kirjoittaa tähän vain että LUKEKAA KATRIINA HUTTUSTA, piste. Mutta ehkä on syytä lisätä vielä muutama sana. Olen nähnyt lautumat kuolleen lapseni kantapäissä. Poliisit olivat peittäneet hänen vartalonsa lakanalla. Olen nähnyt kun […]

Kakskytä vuotta

Tänään olen yrittänyt totutella ajatukseen siitä, että yllä olevan kuvan tapahtumista on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä. Muistan vieläkin, miltä tuntui nojautua penkkarirekan lavan laitoihin, katsella kadunvarsille kertynyttä ihmismassaa. Kauhoa säkistä karkkia, huutaa iskulauseita. Pakkanen paukkui ja viima vinkui, mutta kaikkein suurimpana humisi vapaus. Sellainen vapauden tunne, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Enkä ole kokenut […]

Mitä tänne jää

Ensin ihminen elää elämänsä säästäen kaiken mahdollisen. Sitten, loppukumarruksen jälkeen, näyttämövalojen sammuttua, tulevat toiset. Aukovat kaapit, tyhjentävät laatikot, repäisevät rullasta mustan jätesäkin toisensa jälkeen. Niihin katoavat kumilenkit ja käärepaperit, pakasterasiat ja pääsiäiskortit. Sinulle, minulle, kirpputorille, kaatopaikalle.  Minä takerrun lohjenneeseen kahvikuppiin, sinivalkoisiin vellilautasiin. Keltaiseen, muoviseen pyykkikoriin, johon joskus mahduin leikkimään laivaa polvet koukussa. Pölyiseen ja painavaan […]

Ikävä

Olin jo päättänyt, että en mene katsomaan. En ole koskaan nähnyt kuollutta, ajattelin että en näe nytkään. Kappelissa alan kuitenkin epäröidä. Toiset ovat jo käyneet. Sivuovi on auki, näen valkoisen arkun, jonka reunan yli pilkottaa harmaita hiuksia. Pitäisikö kuitenkin. ”Jos sie meet ni sit miekii tuun.” Nielaisen, otan siskoa kädestä kiinni. Mennään. Itku polttaa silmäluomia, […]

Valoa ei saa varastoon ja muita huutavia vääryyksiä

Olen useammasta suusta kuullut, miten on niin kiva pimeään vuodenaikaan käydä aurinkolomalla kun sitten sitä taas jaksaa tätä kotimaan kaamosta. Kyllä se sitten niin piristää kun saa tankata d-vitamiinia! Ai että! Olen nyt kahdesti kokeillut aurinkolomaa marras-joulukuussa ja haluan sanoa vain, että vitut piristää. Tai siis piristää perillä kohteessa, mutta kun Helsinki-Vantaan lentoaseman liukuovet jälleen […]