Viimeisimmät kirjoitukset

En osannut olla

usein olen ollut syksyn edessä naamallani nyt tuntuu toisenlaiselta pimeys on ystäväni pehmeä peitto joka kätkee syyllisyyteni ja häpeäni   kirkasvalolamppu on komeron ylähyllyllä ehkä jääkin sinne sen valo on liian väkivaltainen   menen ostamaan pakastemarjoja juustohyllyn edessä räpyttelen silmiäni ajattelen kaikkia heitä jotka osaavat olla toistensa kanssa   kotona sytytän kynttilän sytytän toisenkin käyn […]

Turvassa

Mitä tarvitsen ollakseni onnellinen? Tai ei, mitä tarvitsen ollakseni ylipäänsä olemassa? Kirjoja. Piste. Minun kirkkoni on kirjastolaitos. Aina kun nappaan jostain kiinnostavan kirjavinkin, klikkaan itseni verkkokirjastoon ja laitan kirjan heti varaukseen. Kun puhelimeen kilahtaa viesti kirjan saapumisesta, se tuntuu paremmalta kuin jouluaatto. Jos kirja on oikein hyvä ja tuntuu että haluan palata siihen vielä uudestaan, […]

Ihmisähkyinen

Kolme päivää kylillä ihmisten keskellä tungoksessa ja hälinässä iltapalapöydissä vieraissa vuoteissa on minulle kuin maraton   Kotona herään jäykin nivelin kurkistan maailmaa varovasti kaihdinten läpi päätän tänään en osallistu siihen   Vaihdan lakanat imuroin lattiat keitän keittoa vedän peittoa ylemmäs   Ikkunan takana lumihiutaleet tipahtelevat maahan enkä juuri nyt ole mitään kenellekään  

Tiedän mitä tein tänä kesänä

olen istunut aurinkolasit ryttyyn juonut vielä yhden oluen nuollut sormistani majoneesia poiminut lupiineja maljakkoon   antanut katseeni levätä kauneudessa kaatanut kinuskikastiketta aamujugurttiin itkenyt ja hävennyt sanonut lopultakin ääneen sen mitä eniten pelkäsin   syyllisyys painaa lapaluuni jumiin on aamuja jolloin vain makaan hiljaa ja hengitän ja sitten on niitä päiviä jolloin jalkani nousee keveämmin kuin […]

Kevätkuulumisia

mitä olet puuhannut minulta kysytään miten olet saanut aikasi kulumaan oikein hyvin kiitos sillä aika kyllä kuluu vaikken ole tehnyt mitään tai siis ei mitään tarkoittaa etten olen tehnyt juuri mitään tuottavaa en juuri mitään sellaista mistä olisi jotain hyötyä kenellekään muulle kuin korkeintaan itselleni olen täyttänyt kotini kirjoilla maannut hiljaa paikoillani ollut valikoivasti sosiaalinen […]

”Tiedän, joku saattaa tulkita, et oon ainoastaan ylimielinen noita”

Erityisherkkyys, introverttiys. Muotisanoja. Olen lukenut niistä paljon, tunnistanut itseni. Saanut selityksiä sille miksi olen sellainen kuin olen, miksi väsyn sellaisesta mistä moni muu ei, miksi yksinolo on minulle pehmoinen peitto ja elinehto eikä suinkaan synonyymi surkeudelle. Selityksiä sille, miksi olen ollut tästä elämästä usein niin väsynyt. Luulin joskus olevani ihmisvihaaja, mutta en ole. Siinä missä […]

En tunne yhtään supernaista

toivottivat hyvää naistenpäivää kaikille supernaisille en yhtään tiedä kenestä puhuttiin en tunne ketään sellaista ajattelen kaikkia tuntemiani naisia jotkut leipovat pullaa ja toiset turpaan polttavat tupakkaa keittiössä ja lätkivät pasianssia itkevät kaikelle ja eivät koskaan rakastavat hengiltä ja kääntävät selkänsä sanovat vittu ja ai kauheeta suostuvat kaikkeen kunnes eivät enää mihinkään hoivaavat lempeästi ja häpäisevät […]

Hidas, hidas, nopee, nopee

Olen nopea syömään, kävelemään ja lukemaan. Kaikessa muussa olen hidas. Päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että en sovi tänne. Tähän maailmaan, missä on oltava koko ajan nopea, reagoitava heti asioihin, oltava joka hetki luova ja nokkela, iskettävä heti kiinni. Haluaisin harkita ja pohtia, pureskella ja haudutella. Unohtua tuijottamaan seinää, katsella maalin kuivumista. Nauraa […]

Etten enää vihaisi itseäni (paljoa)

tulee se tammikuu kun kyllästyn kyllästyn olemaan väsynyt, turvonnut ja nuhjuinen kyllästyn olemaan kireä ämmä ja ennen kaikkea kyllästyn vihaamaan itseäni toisin kuin ennen en ota raippaa esiin sillä olen rankaissut itseäni tarpeeksi kaikesta mitä olen tehnyt ja varsinkin siitä, mitä en ole tehnyt menen tanssitunnille vaikka minulla on kaksi vasenta jalkaa olen ihan paska […]

Elä revi ittees

Uudenvuodenaattona menen avantoon. En siksi, että erityisemmin haluaisin, vaan siksi, että pojatkin menivät. Kuolemanpelossani revin itseni vauhdilla takaisin avannon reunalle, ponnistan käsivoimilla joita minulla ei ole. Kipu olkapäässä alkaa tuntua vasta myöhemmin illalla. Kun vuosi vaihtuu, lojun surkeana sohvannurkassa, pakastepuolukkapussi hartiani päällä. Kaverini teinipäiväkirjaa lainaten, tekee mieli toivottaa vitun paskaa uuttavuotta. Lojun neljä päivää sohvalla, […]