Viimeisimmät kirjoitukset

Vielä vähän huulipunasta

Kun viime syksynä kirjoitin kompuroivasta matkastani naiseksi, joka käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa, en tajunnut minkälaisen Pandoran lippaan tulin aukaisseeksi. Tekstin julkaisemisen jälkeen postilaatikkooni on putkahtanut kuvia yksistä jos toisistakin punahuulista saatetekstin kera: hitto, oli ihan pakko mennä ostamaan punaa! Kiitos!  MAH-TA-VAA. Ja ilokseni voin kertoa, että punapuikko on todellakin muuttanut pysyvästi myös omaan meikkipussiini, eikä kyseessä […]

Lukekaa Katriina Huttusta, piste

Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa tämän tekstin, mutta tuntuu, ettei ole ollut tarpeeksi sanoja. Enkä tiedä, onko niitä tarpeeksi nytkään. Mutta yritetään. Oikeastaan voisin kirjoittaa tähän vain että LUKEKAA KATRIINA HUTTUSTA, piste. Mutta ehkä on syytä lisätä vielä muutama sana. Olen nähnyt lautumat kuolleen lapseni kantapäissä. Poliisit olivat peittäneet hänen vartalonsa lakanalla. Olen nähnyt kun […]

Kakskytä vuotta

Tänään olen yrittänyt totutella ajatukseen siitä, että yllä olevan kuvan tapahtumista on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä. Muistan vieläkin, miltä tuntui nojautua penkkarirekan lavan laitoihin, katsella kadunvarsille kertynyttä ihmismassaa. Kauhoa säkistä karkkia, huutaa iskulauseita. Pakkanen paukkui ja viima vinkui, mutta kaikkein suurimpana humisi vapaus. Sellainen vapauden tunne, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Enkä ole kokenut […]

Mitä tänne jää

Ensin ihminen elää elämänsä säästäen kaiken mahdollisen. Sitten, loppukumarruksen jälkeen, näyttämövalojen sammuttua, tulevat toiset. Aukovat kaapit, tyhjentävät laatikot, repäisevät rullasta mustan jätesäkin toisensa jälkeen. Niihin katoavat kumilenkit ja käärepaperit, pakasterasiat ja pääsiäiskortit. Sinulle, minulle, kirpputorille, kaatopaikalle.  Minä takerrun lohjenneeseen kahvikuppiin, sinivalkoisiin vellilautasiin. Keltaiseen, muoviseen pyykkikoriin, johon joskus mahduin leikkimään laivaa polvet koukussa. Pölyiseen ja painavaan […]

Ikävä

Olin jo päättänyt, että en mene katsomaan. En ole koskaan nähnyt kuollutta, ajattelin että en näe nytkään. Kappelissa alan kuitenkin epäröidä. Toiset ovat jo käyneet. Sivuovi on auki, näen valkoisen arkun, jonka reunan yli pilkottaa harmaita hiuksia. Pitäisikö kuitenkin. ”Jos sie meet ni sit miekii tuun.” Nielaisen, otan siskoa kädestä kiinni. Mennään. Itku polttaa silmäluomia, […]

Valoa ei saa varastoon ja muita huutavia vääryyksiä

Olen useammasta suusta kuullut, miten on niin kiva pimeään vuodenaikaan käydä aurinkolomalla kun sitten sitä taas jaksaa tätä kotimaan kaamosta. Kyllä se sitten niin piristää kun saa tankata d-vitamiinia! Ai että! Olen nyt kahdesti kokeillut aurinkolomaa marras-joulukuussa ja haluan sanoa vain, että vitut piristää. Tai siis piristää perillä kohteessa, mutta kun Helsinki-Vantaan lentoaseman liukuovet jälleen […]

Joulupako Kanarialle

Ei kinkkua, ei lanttulaatikkoa, ei konvehteja. Ei varpusta jouluaamuna, ei samusirkkaa, ei lumiukkoa. Vaihdoin ne merinäköalaan, aurinkotuoliin, tölkkisangriaan ja sipseihin apartamentoksen parvekkeella. Ei se ihan huono vaihtokauppa ollut. Ei hirveästi harmittanut suihkutella aurinkoöljyä olkapäille ja tiirailla samalla puhelimesta lumimyräkkäkuvia Suomesta. Mutta olihan se outoa. Oudompaa kuin olin ajatellut. Tuntui jopa vähän rikolliselta karata pois sen […]

Oi Suomi, katso ympärillesi

Rakas Suomi, synnyinmaani, kotimaani. En kirjoita sinulle nyt ensimmäistä kertaa, sillä lähetin sinulle pienen kirjeen jo tasan vuosi sitten, mutta luulen että et edes lukenut sitä. Ehkä se hukkui jonnekin Tokmannin mainospostin ja ilmaisjakelulehtien sekaan. Sinulla on tänään juhlapäivä, paljon onnea siitä. Itsenäisyytesi tuplapyöreät vuodet, huikea saavutus. Tänään saat vihdoinkin pukea päällesi upean juhla-asun, sen […]

Kosteusvaurioita on vuoden tärkein kirja

En yleensä uskalla ottaa kirjastokirjoja mukaan ulkomaanmatkoille katoamisen tai vahingoittumisen pelossa, mutta viime elokuussa oli pakko tehdä poikkeus. Juuri ennen reissuun lähtöä sain kirjastosta ilmoituksen varatun kirjan saapumisesta, enkä missään tapauksessa halunnut jättää tätä tiettyä teosta hyllyyn makaamaan. Kyseessä oli Ani Kellomäen Kosteusvaurioita – kasvutarinoita pullon juurelta. Kellomäki on toimittaja, joka rohkaistui pari vuotta sitten jakamaan […]

Ruuhkaa nutturan alla

Olen saanut viime aikoina blogistani todella mukavaa palautetta. Se tuntuu ihanalta, ja samaan aikaan kauhean vaivaannuttavalta. Äh, no se nyt on semmonen, kunhan sinne jotain horisen meinaa lipsahtaa huulilta, mutta onnistuin useimmiten sen nielaisemaan ja sen sijaan vain kiittämään. Vaikka koville se ottaakin, sillä niin helposti homma heilahtaa itsensä vähättelyn puolelle. Haaveissani blogi päivittyisi joka päivä […]