Pyöräilen töihin, pyöräilen töistä kotiin. Pyöräilen kaatosateessa ja hymyilen. Kävelen kauppaan, kävelen ostoskeskukseen, kävelen terassille. Kohtaan koko ajan ja sattumalta tuttuja, unohdumme lounaalle, kahville ja siiderille tunniksi, kahdeksi, mitä väliä. Saan kutsun saunomaan, haen huoltoasemalta kaljaa ja kahvipaketin ja pyöräilen hautausmaan aidanviertä pitkin istumaan pyyhe päässä pihakoivun alle, jonne kuuluu lintujen laulu ja pikatien kohina. […]
Itse Minna Mänttäri 