Kirjoittava ihminen.
Oli aika, jolloin teatteri oli minulle tärkeintä maailmassa. Oli mahdotonta kuvitella elämää ilman sitä, se oli työ, harrastus, elämäntapa, elinehto. Sitten tapahtui jotain. Vai tapahtuiko? Ehkä vain kyllästyin ja väsyin, teatteriin tai itseeni, ehkä molempiin. Itseeni teatterissa. Monta vuotta olen elänyt lähes ilman, enkä ole kaivannut takaisin. Pari viikkoa sitten näin ilmoituksen Huonon teatterin kurssista. […]
Syksyn pimeys ja kaikki tämä koronasonta. Siinä kaksi hyvää syytä, miksi olen viime aikoina halunnut lähinnä vain kadota maailmalta ja koteloitua kotiini. Eilen raotin arkkuni kantta ja lähdin ystävän kanssa elokuviin. Nojauduin pehmeään penkkiin punaviinilasi kädessäni ja rapistelin amerikanpastilleja. Voi kunpa tämä olisi hyvä tai ei ainakaan ihan paska, ajattelin. Ei se ollut paska. Tove […]
Olen hyvin tunteellinen ihminen: pillitän säännöllisesti konserteissa, elokuvissa ja joskus jopa jääkiekkopelissä, varsinkin jos italiainen oopperalaulaja laulaa pelin aluksi Ameriikan kansallishymnin. (Kiitos New York 2010.) Taidenäyttelyissä olen hyvin harvoin joutunut kaivamaan nessuja esiin, vaikka kuvataide on minussa usein tunteita herättänytkin. Toisin kävi parisen viikkoa sitten, kun kävin katsomassa Hanna Koikkalaisen, Anne-Mari Kivimäen ja Hanneriina Moisseisen […]
Itse Minna Mänttäri 