Älä maailmassa mitään rakasta omanasi

Olen hyvin tunteellinen ihminen: pillitän säännöllisesti konserteissa, elokuvissa ja joskus jopa jääkiekkopelissä, varsinkin jos italiainen oopperalaulaja laulaa pelin aluksi Ameriikan kansallishymnin. (Kiitos New York 2010.) Taidenäyttelyissä olen hyvin harvoin joutunut kaivamaan nessuja esiin, vaikka kuvataide on minussa usein tunteita herättänytkin. Toisin kävi parisen viikkoa sitten, kun kävin katsomassa Hanna Koikkalaisen, Anne-Mari Kivimäen ja Hanneriina Moisseisen […]

Kiitos sinulle koira, joka synnytit

Elämä on täynnä yllätyksiä ja tilanteet muuttuvat, tämänhän me tiedämme. Aamuna eräänä istuin Juvalla eläinlääkärin odotushuoneessa, kopassa kissa joka odotti pääsyä hammaskiven poistoon. Kuulimme, että ohitsemme oli kiilannut koira, jolla oli niin sanotusti tilanne päällä. Täysin ymmärrettävää. Toimittiin niin, että kissi sai rauhoittavan piikin hanuriinsa ja jäi klinikalle nukkumaan ja odottelemaan toimenpidettä ja minä lähdin […]

Miksi en vietä sokeritonta syyskuuta

Naapuritontilla, mainion Pirtti-blogin puolella on tänään kärvistelty sokerittoman syyskuun tuskissa ja fantasioitu lähes jokaisesta valkoista sokeria sisältävästä asiasta. Empaattisena ihmisenä lähetin kommenttilootaan virtuaalisen jaxuhalin.  Ja rapistelin samalla Marianne-karkkia ulos kääreestään. Näitähän riittää. On sokeritonta syyskuuta, lihatonta lokakuuta, ton-sitä ja ton-tätä. Olen lähtenyt niihin mukaan joskus itsekin: viettänyt sata päivää ilman alkoholia ja vuoden ilman uusia […]

Kuinka tulla naiseksi, joka käyttää huulipunaa

Olen jo todella kauan halunnut olla nainen, joka käyttää huulipunaa. Olen ihaillut kaikkia naisia, jotka näennäisen huolettomasti sipaisevat huulilleen paloautonväristä punaa ja onnistuvat näyttämään siltä, kuin täydellinen suukkosuu olisi aseteltu heidän naamalleen jo syntymässä. Sellaisista naisista huokuu muutenkin jotakin maagista tyylikkyyttä, kuten vaikkapa kaikkien aikojen huulipunaidolistani Laurasta. Minä ja maaginen tyylikkyys taas emme mahdu samaan […]

Onnellinen sekoilija

Mietin pitkään, uskallanko käyttää otsikossa itsestäni sanaa ”onnellinen”. Onko se vaikeuksien kutsumista luokseen, tiedättehän: just kun pääsin sanomasta että hyvin menee niin sitten kaikki menikin taas ihan vituralleen.  Ihan sama, tulkoon mitä vaan. Mutta nyt on hyvä, on tosi hyvä. Olen voinut pitkään huonosti ja ollut onneton. Ulkoisesti olen kyllä kyennyt jotenkuten toimimaan ja kommunikoimaan […]

Oletusasetuksena häpeä

Kuuntelin kerran radiosta laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaan haastattelua, jossa hän kertoi tuntevansa jokaisen esiintymisensä jälkeen suurta häpeää. Vaikka keikka olisi mennyt miten hyvin, lavan takana se iskee: hirvittävä häpeä. Vilkkumaa vertasi sitä siihen tunteeseen, kun on edellisenä iltana ollut bileissä erityisen iloisella ja riehakkaalla päällä ja aamulla makaa sängyssä ja miettii että eijeijei miksi ihmeessä olin […]

Jos saisikin kasvaa rauhassa omaan mittaansa

Emmi Nuorgam kirjoitti tällä viikolla upean ja tärkeän tekstin lapsen oikeudesta olla sellainen kuin on ja vanhempien tehtävästä kannustaa lasta omaksi itsekseen kasvamisessa. Vaikka otsikossa puhutaankin vaatevalinnoista, kysymys on lopulta jostakin paljon suuremmasta kuin vain mekosta pojan päällä. Teksti liikutti minua suuresti, koska samaa teemaa olen pallotellut mielessäni siitä asti, kun aloitin taideohjaajan työt vankilassa. […]

Tervetuloa!

Saavuit juuri blogini uuteen kotiin, kiva kun tulit. Tänne päivittyvät jatkossa säännöllisen epäsäännöllisesti lätinäni ja leuhotukseni, elämästä ylipäänsä. Potkaise kengät jalastasi, ota vähän sipsiä ja oikaise sohvalle mukavaan asentoon, toivottavasti viihdyt. Vanhat hyvät ja erityisesti ne huonot jutut ovat edelleen luettavissa edellisessä kodissani Lilyssä. Kuullaan ja luullaan, Minna