Ruotsinlaivan buffet ei ole ihmisen paikka

On asioita, jotka ovat ajatuksen tasolla mainioita, mutta käytännössä aivan hirvittävä virhe. Kuten prikallinen jallushotteja juuri ennen valomerkkiä.

Tai risteilyaluksen buffet-kattaus.

Risteilin toissaviikolla siskoni kanssa Tukholmaan ja takaisin. Menomatkalla nautiskelimme pitkän kaavan mukaan italialaisen à la carte-ravintolan herkuista: riehaannuin raittiista meri-ilmasta ja tempaisin rehvakkaasti neljän ruokalajin illallisen sillä seurauksella, että minut sai kierittää takaisin hyttiin. Molto bene, belissima, quattro stagioni, cicciolina! 

Paluumatkalla suuntasimme vuorostamme korkein odotuksin ja vatsat kurnien siihen todelliseen pyhättöön, notkuvien buffet-pöytien hellään syleilyyn.

Tai siis kouluruokalametelillä rikastettuun merenpäälliseen helvettiin, jossa itse väärään suuntaan linjastolla kulkeva ihmiskarja antaa sinulle pahaa silmää ja iskee haarukan kämmenselkääsi juuri kun olet kurottamassa lautasellesi viimeistä voileipäkakkupalaa.

Okei, ehkä hieman liioittelen. Mutta vain vähän. Lohtua ei tuonut edes hintaan kuuluva hanavalkkari, joka olisi ehkä menetellyt jääkylmänä ja pelkästään juotuna. Aterian edetessä, yhteisvaikutuksessa nautittujen ruokien kanssa se alkoi maistua lähinnä tärpätille. Enkä luoja paratkoon ole mikään viinisnobi, kaikenlaista on tullut kitattua. Mutta tästä jäi reilut lasinpohjat juomatta, ennenkuulumatonta.

Ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa, verrattuna edellisen illan kulinaristiseen ilotulitukseen. Vedin kaksi settiä kylmiä alkupaloja ja lautasellisen jälkiruokia, lämpimiin en koskenut, sen verran on elämä jo opettanut. Suklaamoussea lusikoidessani totesin elämän opettaneen nyt senkin, että minä haluan mennä mieluiten sellaiseen ravintolaan, jossa saa istua perseellään sillä aikaa kun joku muu kantaa apetta nenäni eteen. (Ja jossa desibelit eivät ylitä kipurajaa.) Lounasravintolat ovat tietysti asia erikseen, mutta jos tarkoitus on nautiskella ruokailukokemuksesta, niin sitten haluan hitto vie ihan oikeasti tehdä niin.

Elämä on lyhyt! En halua käyttää sitä linjaston jonossa seisomiseen tönivien ja etuilevien ihmisten kanssa!

Sillä hyvään elämään tarvitaan lopulta vain kolme pientä asiaa:

rauhaa, rakkautta ja pöytiintarjoilu.

 

P.S. Tähän loppuun vielä timanttinen vinkki kaikille risteilymatkustajille: illallisbuffetin sijaan suosittelen sijoittamaan erikoisaamiaiseen, joka tarjoillaan à la carte-ravintolan puolella. Ei ruuhkaa, heti eteisessä saa kouraansa kuohuviinin tai mimosan ja aamukahvi tarjoillaan pöytiin. Linjastot pullistelevat kylmiä ja lämpimiä herkkuja: kun heti aamusta lappaa saaristolaisleivän päälle mätiä ja katkarapuskagenia, lähtee päivä ihan eri tavalla käyntiin kuin pelkällä kalpealla edamjuustovoikkarilla tai laihalla kaurapuurolla. Ei huono, hyvä!

 

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s