Yhtenä iltana laulan lauluja jyhkeiden kiviseinien ja lempeän yleisön ympäröimänä.
Kun astun baarin ovesta ulos, hikinen iho kohtaa lämpöisen kesäyön. Farkkutakki jää roikkumaan käsivarrelle, ei vielä, ei ole kylmä.
Kaikki tuntuu niin epätodelliselta, tämä pehmeys ympärillä. Sataman hehkuvat valot, lonkerolasissa helisevät jäät. Lämpölamputkin ovat liikaa, kukaan ei halua istua niiden alla.
En haluaisi ajatella sitä, saati sanoa ääneen, mutta sanon kuitenkin: tämä saattaa olla viimeinen ilta. Viimeinen tällainen kesäyö.
Jos voisin niin painaisin pausea, pysäyttäisin kaiken tähän. En ole vielä valmis luopumaan, en vielä, hei kuule, odota nyt vähän.
Vielä yksi lonkero, vielä yksi lihapiirakka torikojun loisteputkien kelmeässä valossa.
Vielä yksi.
Vielä yksi.
Itse Minna Mänttäri 