Täten muistikirjaan merkittäköön:
muista matkustaa enemmän joukkoliikennevälineillä.
Rakastan busseja, rakastan junia. Rakastan toisinaan matkalla olemista enemmän kuin päämäärässä olemista.
Rakastan silmieni edestä karkaavia maisemia, otsan nojaamista viileään ikkunalasiin. Tuijotan taloja, betonihelvettien rivistöjä ja nurkistaan niiaavia mummonmökkejä ja mietin, millaista niissä kaikissa olisi asua. Seuraan katseellani hirviaitaa ja pellonreunaa, mietin elääkö täällä onnellisia ihmisiä ja mitä se oikeastaan edes tarkoittaa.
Työnnän nappikuulokkeet korviini, annan soittolistan hoitaa suuret kysymykset puolestani.
anna vielä yksi / vielä yksi tarina / sen mä vielä tahtoisin laulaa
tiedän joku saattaa tulkita / et oon ainoastaan ylimielinen noita
olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen / enkä osaa lopettaa
vahingossa on vanha virhe / kaikki niistä on tehty jo
mä oon sun perjantai ja maanantai
sul on vastassa kaksi meitä / minä ja mun pää / tuomittu samaan selliin / kunnes henki riistetään
kävelen kauppaan / katson silmiin ihmisii / jonotan hiljaa / ostan punaista maitoo ja Alibin
tell me something girl / are you happy in this modern world / or do you need more / is there something else you’re looking for
tahdoin olla jotain muuta kuin olin / ja silti mä kaikkeni tein / ettei mikään muuttuisi / aina ne tärkeät asiat vein / piiloon itsellein
Ikkunan ulkopuolella vesi hakkaa lasiin, sisäpuolella se valuu pitkin poskia. Voi vittu miten pateettista, ajattelen, kaivan laukusta nessun ja teeskentelen nuhaista.
olen kasannut patoani kauan nyt laitan sen paskaksi
Matkustin viikonloppuna pitkästä aikaa pitkän matkan bussilla. Yksin. Näin päivityksesi ja ajattelin, että juuri näin. Miten sitä on ollutkaan ikävä.
Nyt katselen halpojen junalippujen tarjouksia. Mihin voisi mennä ja tulla takaisin työpäivän sisällä, ihan vain ollakseen matkalla. Yksin. Ajatustensa kanssa.
Ah, miten ihanaa.