Asioita, joita itse vihaan nykyajassa

Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. 

Ylen Kulttuuricocktailin Tuomas Karemo kirjoitti näillä saatesanoilla kerrassaan mainion vihalistan, joka löytyy täältä. Siitä inspiroituneena laadin omani, kas tässä:

Se, että asioista rakennetaan ihmistä suurempia

Niin kuin vaikka tämä sote. Ei sellaista jättihimmeliä voi kukaan ihminen käsittää, mutta kukaan ei voi tietenkään myöntää sitä ääneen ja siksi sitä asiaa vatuloidaan ja vatuloidaan vuodesta toiseen ja toivotaan että se joko järjestyy itsestään tai lakkaa mystisesti olemasta. Tai automarketti, jossa ihminen vain miettii että kuinka vitun pitkälle tätä käytävää oikein riittää ja että löydänkö koskaan täältä sitä perkeleen leivinpaperia vai vedänkö kenties ranteet auki ennen sitä.

Tämä saatanallinen kiire ja tehokkuusajattelu

Kaikilla on aina kiire ja kaikki pitää tehdä tehokkaasti. Paskalla istuessakin pitäisi suunnitella omaa henkilöbrändiä ja vähintään miettiä että miten nokkelasti kerron tästäkin jutskasta instastoorissa. Tämän päivän hommat olisi pitänyt tehdä jo kolme viikkoa sitten ja normaalista työviikosta selviytymiseen tarvitaan jonglöörauksen pitkä oppimäärä. Ja nekin, joilla ei ole kiire, alkavat näytellä kiirettä etteivät näyttäisi epänormaaleilta ja pahimmassa tapauksessa menettäisi työpaikkaansa. Päämäärätön säntäily, ei-minkään-puuhastelu ja äänekäs huokailu kuuluvat olennaisena osana tähän teatteriin.

Kännykällä kuvatut keikkavideot somessa

Ei, ei ja ei.

Ihmiset, jotka eivät lue saamiaan viestejä / ohjeita ja tuhlaavat siksi toisten aikaa typeryyksien kyselemiseen

Olin itse tällä viikolla juuri tällainen ihminen, ja ai jumalauta kuinka vihaankaan itseäni.

Ihmiset, jotka kertovat YLLÄTTYNEENSÄ siitä miten rankkaa on lapsiperhe-elämä

Miten se voi koskaan ikinä milloinkaan tulla kenellekään yllätyksenä??? Jopa minä jolla ei ole lapsia tiedän että se on helvetin raskasta. Ei ole varsinaisesti mikään salaisuus, että yöunille voi lapsen myötä heittää hyvästit. Lisäksi teidän vastuullanne on kasvattaa sikiöstä aikuinen ihminen ilman että hänestä tulee sarjamurhaaja tai vielä pahempaa, keskustalainen pääministeri. Luulitteko sitä tehtävää joksikin kepeäksi eväsretkeksi?

Kannattaakin tehdä kuten minä, eli suhtautua kaikkiin asioihin etukäteen niin että ne ovat hirvittävän raskaita ja vaikeita. Silloin voi yllättyä positiivisesti, tai sitten ei.

Se, että nykyihminen tarvitsee jonkun auktoriteetin sanomaan kuinka syödään, nukutaan ja nussitaan

Mitään ei osata enää tehdä ilman ammattilaisen antamia ohjeita. Eikä edes ohjeiden kanssa. Itsehän en osaa esimerkiksi syödä: syön joko liikaa tai liian vähän ja aivan vääriä asioita, toisin sanoen roskaa. Kyllästyin ja ostin netistä ravintovalmentajan tekemän ruokavaliosuunnitelman, jonka toivoin muuttavan elämäni. Jaksoin noudattaa sitä ehkä kolme päivää, jonka jälkeen huusin (en tiedä kenelle) että fuck this shit, minuahan ei kukaan määrää ja menin mäkkäriin.

Eli hienosti meni.

Se, että luulen somen perusteella kaikkien muiden elämän olevan täydellistä ja ihanaa 

Järjellä ajateltuna tiedän toki, ettei näin ole, olenhan lähes keski-ikäinen ja aikuiseksi luokiteltu ihminen. Mutta kuten elämässäni on usein käynyt, tunteet kiilaavat edelle ja sumentavat järjen. Kun katson taas kerran yhtä kuvaa, missä joku sileäreisinen mirjami istuu arvoasuntonsa leveällä ikkunalaudalla pikkuhousut jalassa naureskellen kepeästi smoothiekulholleen (yhteistyössä Alpro) tai hörppii kepeästi skumppaa newyorkilaisessa trendiravintolassa kuulaat poskipäät hämyisessä valaistuksessa hehkuen, tekee mieli heittää puhelin ikkunasta ja syöksyä itse perässä.

Eniten vihaan sitä, että tämän ääneen myöntäminen hävettää niin paljon. Minunhan pitäisi vain ymmärtää INSPIROITUA kauniista kuvista ja klikata sydänemojia, sen sijaan että kateuden kylmä koura repii minulta sisäelimet ulos ja syöttää ne naapurin koiralle. Eikö sinulla kultaseni ole mediakulutaitoa, siellä hyristään ja puhallellaan samalla kapselikahvikuppiin.  NO EI VITTU OLE.

Ah, kylläpä helpotti.

Sen kunniaksi vielä yksi:

Ihmiset jotka tulevat tämän postauksen alle kommentoimaan että viha on kyllä liian voimakas sana käytettäväksi asioista jotka pikemminkin vain harmittavat ja eikö sinulla ole oikeita ongelmia mietittäväksi ja kannattaisi kuule sinunkin vaan etsiä asioista niitä valoisia puolia, niih.

Imekää parsaa.

***

Artikkelin kuvituksena on viime pääsiäisenä askartelemani, Antti Holman inspiroima tonttuovi suoraan helvettiin. Mitenkään itseäni korostamatta haluan mainita, että itse Antti Holma kertoi minulle Instagramissa tämän olevan ainoa tonttuovi, jonka hän hyväksyy.

Ja lisäänkin listalle vielä ihmiset, jotka korostavat itseään joka vitun paikassa mutta haluavat kuitenkin erikseen mainita että eivät missään tapauksessa halua korostaa itseään.