Kaamoskyykkäyksestä huolimatta syksyni on ollut pullollaan mukavia ja suuresti ilahduttavia asioita. Kas tässä listattuna niistä merkittävimmät:
Vaaleanpunainen pipo
En kertakaikkiaan tiedä, mitä tapahtui: yhtenä päivänä vain havahduin raastaavaan tunteeseen, että minun on saatava vaaleanpunainen pipo. Olin juuri sopivasti lähdössä kulttuuriretkelle Helsinkiin, joten käytin merkittävän osan päivästäni pääkaupunkimme keskustan pipotarjonnan ratsaamiseen. Lopulta sopiva löytyi, sellaisesta ihanan eettisestä pikkuputiikista kuin Gina Tricot.
Olen ollut ostoksestani aivan valtavan iloinen, olkoonkin että myös pieni huoli on nakuttanut takaraivossani: saako vaaleanpunainen pipo minut näyttämään terskalta? Kiitos somen, tätäkään ei tarvitse enää miettiä: luotettavan Instagram-kyselyn perusteella reilu enemmistö eli 73 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että EI näytä. Kiitos osallistumisesta, heti helpotti!
Greipin tuoksu
Kaikki alkoi viattomasti Tukholmasta ostetusta Pink Grapefruit-tuoksukynttilästä. (Ehkä siinä oli myös heroiinia, vaikea sanoa.) Yhtäkkiä huomasinkin googlaavani ”pink grapefruit hajuvesi” ja seuraavaksi ojensinkin The Body Shopin myyjälle kaksikymppistä. (Tätä ennen olin jo tilannut ekokaupan alennusmyynnistä Pink Grapefruit-deodorantin.) Nyt haistelen keskellä päivää ranteitani pysähtynyt ilme kasvoillani ja tiputtelen hajustamattoman pyykinpesuaineen sekaan eteeristä greippiöljyä. Ehkäpä Pirtti-blogin öljyguru Jenna osaisi kertoa, mistä tällainen sitrushimo kertoo, muusta kuin henkisestä tasapainottomuudesta.
Inkivääri
Eräänä alkusyksyn sunnuntaina makasin kauheassa krapulakoomassa ystävän tupakeittiön sohvalla ja katselin, kun hän valmisti meille eloonjäämissmoothieta. Mukaan sujahti marjojen, jugurtin ja sitruunan lisäksi myös inkivääriä. Kun vetelin terveysjuomaa kitusiini, alkoholilla ja grillimätöllä runneltu elimistöni huusi hoosiannaa. Tein pyhän päätöksen ottaa tuo ruma mukula osaksi myös omaa aamurutiiniani, ja siitä lähtien peukalonpäänkokoinen pala on sujahtanut myös omaan blenderikannuuni.
Mutta eihän se siihen jäänyt. Ruohonjuuresta ostin kokeilumielessä rasiallisen Gin-Gins-inkiväärikaramelleja ja narahdin koukkuun välittömästi. Kun menin Punnitse&Säästä-puotiin ostamaan kuivattua inkivääriä, avauduin myyjälle karkkiaddiktiostani. Hän madalsi ääntään, katsoi minua tiukasti silmiin ja lausui sanat, joita en unohda ikinä:
”Meillä on niitä täällä irtomyynnissä.”
Se mitä olen inkivääristä lukenut, antaa ymmärtää että se auttaa aivan kaikkeen: parantaa verenkiertoa, vastustuskykyä ja ruoansulatusta ja maksaa asuntolainan. Aiemmin käytin sitä lähinnä flunssalääkkeenä kuuman veden, sitruunan ja hunajan kanssa, mutta järkevämpää lienee vetää sitä ennaltaehkäisevänä troppina, ettei flunssaa edes tulisi. Sattumaa tai ei, ympäristöä piinannut sitkeä syysflunssa on pysytellyt toistaiseksi poissa tästä osoitteesta. Olenkin pontevasti suositellut sitä kaikille ihan muina jehovina: anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa keskustella inkivääristä?
Francesca Woodman
Olen monessa asiassa viime tingan ihminen, joten havahduin Francesca Woodmanin valokuvanäyttelyynkin vasta sen viimeisellä viikolla. Onneksi ehdin päiväretkelle Valokuvataiteen museoon, oli todellakin reissun väärti. Nuorena kuolleen Woodmanin kuvat ovat vimmaisia, rajuja, kauniita, herkkiä ja hauraita: niiden tunnelma ryömii suoraan ihon alle. Ostin muistoksi näyttelystä kirjan, johon on dokumentoitu kaikki näyttelyn kuvat ja siitä tuli samantien yksi rakkaimmista aarteistani.
Antti Holma
Olenko muistanut kertoa, että RAKASTAN ANTTI HOLMAA?
Kesäni ehdoton kohokohta oli Holman Ylelle tekemä Radio Sodoma ja eilen Maikkarilla alkanutta Antti Holma ja Maastamuuttajat -ohjelmaa odotin kuin kuuta nousevaa, enkä joutunut pettymään. Antti Holman roisi ja jätesäkinmusta huumori kutittelee käpyrauhastani juuri oikeasta kulmasta. Vaikka moni asia tässä maailmassa huvittaa minua, harvoin kuitenkaan yksin ollessani nauran jollekin asialle ääneen: eilen hirnuin kotisohvalla monta kertaa. PARASTA.
Millaisia mahtavuusjuttuja sinun syksyysi kuuluu?
Itse Minna Mänttäri 
Minunkin aamuihini nyt syksyn tullen on sujahtanut a) smoothie, b) inkivääri ja riemastuttavin c) spirulina. Riemastuttava siksi, että sen ansiosta smoothieni näyttää aivan suloisen myrkynkeittäjän tuotokselta 😀
Haa, minulla on käytössä Puhdistamon viherjauhe, joka aiheuttaa myös samantyyppisen efektin! Jos annostelen mustaherukoita erityisen reilulla kädellä niin niiden väri yleensä kumoaa tuon vihreän, mutta muuten se rynnii sieltä läpi ja tekee ulkoasusta hyvin levämäisen. 🙂
Mää yhdyn lähinnä tohon heroiini-teoriaan, koska eteerinen greippi oli mullaki eka ennätysajassa tyhjentyny öljypullo! Se tuoksu on superhuumaava, ygöslemppari piparmintun lisäksi. Varo vaan, kohta ostat jo tuoksuhaihduttimen ja tilailet roll oneja ja suihkepulloja et saa tehä omat hajuvedet ja huonetuoksut.. Mulla toi greippi on ihan lemppari myös yövuorodouppina, sutasen tipan paidankaulukseen tai hiustenlatvoihin tai (perusöljyyn sekotettuna) ranteeseen ja sit kiireen lomassa sniffailen itestänu ihkuu tuoksupoweria!
Mää en oo ihan älyttömästi ostanu noita öljyfirmojen tyrkytyksiä siitä, et mikä tuoksu auttaa mihinkin, vaan oon vaan menny INTUITIOLLA JA SYDÄMELLÄ aina sitä tuoksua nuuskien eteenpäin mikä milloinkin viehättää erityisesti. Noin ylipäätään kaikki sitrukset liitetään piristymiseen ja virkistymiseen, ja ite oon kyl huomannu kaipaavani sitrustuoksuja erityisesti syksysin ja talvisin. Keväällä hetki kukkaisjuttuja ja kesällä viileempiä kuten fenkoli ja minttu.. Okei menee luennoks taas 😀 Mut kysyit onko muuulla mitäääään (sanottavaa aiheesta) ❤
No luennonhan mie siulta tilasinkin! 🙂
Ihan loogiselta kuulostaa, että sitrusta syksyyn. Tämä on vaan niin hauskaa, kun en ole oikein koskaan ollut mikään hajuvesi-ihminen ja nyt aivan koukussa. Kai tässä on ruvettava perehtymään tuohon eteeristen öljyjen ihmeelliseen maailmaan, jotain sellaista tuoksulyhtyä olen joskus käyttänyt kun ne oli kuuminta hottia. Ja saunatuoksuja myös. Nyt kyllä rupesi tuo fenkoli kiinnostelemaan, koska pidän sen tuoksusta noin niin kuin vihanneksena, eikä ole käynyt mielessäkään että tottakai sitäkin saa myös eteerisenä öljynä.
Mulla on Frantsilan fenkoliöljy, on kyl aaaaivan ihana. Addiktoiduin siihen hetkeksi oikein kunnolla tossa kesällä 😍 Ja nimenomaan se sen tuoksu! Itse kasvi on mulle aika vieras. Fenkoliöljyä oon paitsi sniffaillut niin hieronut (perusöljyn seassa, ruoansulatuksen suunnan mukaisesti) mahaan jos on mahavaivoja. Tai vetäny esim. Heseähkyn 😂😂 Tuntuu rauhoittavan viilentävältä. Fenkolinsiementen pureskelu on kans ruoansulatukselle hyvä joten loogista et toi öljy toimii silleen myös.
Aromaterapia on kyl aika koukuttavaa ku siihen alkaa tutustua, varoitan 😁 Määkää en tykkää hirveesti hajuvesistä enkä varsinkaan jos niitä ylikäytetään, mut kai se si vaan on niin eri ku nuo öljyt on ihan ehtaa kamaa eikä jotain kemikaaleja.
Okei, nyt vaikuttaa siltä että tuo fenkoliöljy lähtee tilaukseen! 🙂 Tämä päättyy vielä huonosti.
Suosittelen kyllä tutustumaan fenkoliin myös ruoanlaitossa, antaa esim. kasvissosekeittoon veikeää makua ja on mainio lisäke uunissa paahdettuna esim. kalalle. Ja raakana ohueksi suikaloituna menee vaikka salaattiin.
Mitäköhän se sitten kertoo, että mua on miellyttänyt aina pehmeät ja rauhalliset tuoksut: ensin vaniljat ja viimeisin viirahdus oli santelipuu? Myös metsäiset tuoksut eli havut ynnä muut on lähellä sydäntä tällä hetkellä.
Asioita joista olen viime aikoina ilahtunut: jalkahoidon jälkeiset sileät kantapäät (siis voivatko ne oikeasti näyttää ja tuntua tuolta?!!), Espanjasta löydetyt farkut, joita ei tarvitse lyhentää (ostin kolmet), uutiset lumesta AI ETTÄ ❤️
Oi, minullakin on ehkä kerran elämässä olleet sileät kantapäät ja ne tuntuivat ihanilta! Mikähän siinä on, että se jaloista huolehtiminen on niin vaikeaa, vaikka ei tartteisi kuin iltaisin rasvata ja vetää sukat yöksi jalkaan. Ehkä syksyn to-do-listalle pitää lisätä ”varaa aika jalkahoitoon”.
Sopivankokoiset vaatteet ovat kyllä suuri ilonaihe! Lumen tuloon suhtaudun skeptisesti, tuntuu että mihinkään säähän liittyviin ennustuksiin ei ole ollut viime aikoina luottamista. Uskon vasta kun näen! 🙂
Antti Holma on parasta, ihan sama mihin formaattiin sen paketoi. Radio Sodomalle hekottelin hulluna menemään kesällä (linkkailin parille kaverillekin, eivät ymmärtäneet, moukat) ja sen yhen Putous-kaudenkin jaksoi vaan Holman voimalla katsoa läpi. Instagram storiesit lipsynceineen naurattaa aina ja en ees muista, kuinka usein oon klikannut auki Youtubesta Holman Sande ja Suvituuli -videoita. Aijjai, lisää Holmaa!
ps. Maastamuuttajat jäi näkemättä, täytyy laittaa joku päivä Katsomo laulamaan.
Se on kyllä surullinen hetki, kun joku lähimmäinen ei tajua Antti Holman hienoutta. Siinä tekee mieli punnita koko ihmissuhde uusiksi: voimmeko ylipäänsä olla enää missään tekemisissä, koska kuilu välillämme on näin suuri???
Ooh, verigreippi tuoksuu ihanalta! Mulla on pari kertaa ollut Bodarin verigreippivartalovoi, ja sitten olen aina nuuskinut käsiäni sitä käytettyäni. Siihen tuoksuun ei vaan kyllästy. Se voisikin hyvin toimia kaamosinhotuksenpoistajana, jollaisille olisi täällä päässä tarvetta. Myös Antti Holma pääsee ehdottomasti listalle (nimim. Sande ja Suvi-Tuuli 4evö).
Onko jotenkin surullista, että ekana ”mahtavuusjuttuna” omasta syksystäni mulle tuli mieleen terapia? 😀 Otin siis itseäni niskasta kiinni (kuten toki kaikki kunnon masentuneet tekevät) ja hain ammattiapua. Tuntuu tosi helpottuneelta, että nyt perkele selvitetään asiat juuria myöten.