Ei kinkkua, ei lanttulaatikkoa, ei konvehteja.
Ei varpusta jouluaamuna, ei samusirkkaa, ei lumiukkoa.
Vaihdoin ne merinäköalaan, aurinkotuoliin, tölkkisangriaan ja sipseihin apartamentoksen parvekkeella.
Ei se ihan huono vaihtokauppa ollut. Ei hirveästi harmittanut suihkutella aurinkoöljyä olkapäille ja tiirailla samalla puhelimesta lumimyräkkäkuvia Suomesta.
Mutta olihan se outoa. Oudompaa kuin olin ajatellut. Tuntui jopa vähän rikolliselta karata pois sen ikiaikaisen, pyhän rituaalin alta, jota melkein kaikki muut noudattivat.
Voiko näin tehdä? Saako näin tehdä?
Vaikka tietysti voi, ja saa.
Halusin joululomaltani lämpöä ja aurinkoa, niitä sain. En varsinaisesti halunnut jouluyönä reipasta ruokamyrkytystä, mutta sain sen silti ja samalla tärkeän opetuksen: älä syö simpukoita, jos ne ovat haaleita vielä senkin jälkeen kun olet jo kerran palauttanut ne keittiöön. Älä syö siksi, ettet halua olla epäkohtelias, sillä se on aivan helvetin typerää.
Sen sijaan ei ole lainkaan typerää mennä yhtenä iltana Suomi-baariin juomaan lonkeroa ja laulamaan karaokea, sillä ei ole Lapin kesän tahi Mombasan voittanutta silloin, kun on kaukana kotoa ja ihan vähän paljon melankolisella tuulella. Harmittaa, etten tilannut myös makkaraperunoita.
En tosin vieläkään tiedä, mitä ajattelen siitä että hotellin lähikaupassa oli myynnissä sekä Ilta-Sanomien joulunumero että Marianne-karkkeja ja turkinpippureita.
Rakastan valoa ja aurinkoa, mutta aivan korviani myöten en Gran Canariaan rakastunut vielä näin ensitapaamisella. On tietysti hölmöä lähteä tietoisesti lomalle turistikohteeseen ja sitten huokailla että kun täällä ei ole mitään AITOA, mutta juuri sellainen typerys minä olen (kuten jo simpukkatarinakin osoitti.)
Puerto Ricossa kulkiessa tuntui kuin olisi keskellä pahvikulisseja, jotka voivat kopsahtaa niskaan hetkenä minä hyvänsä. Katselin ympärilleni ja ajattelin, että me kaikki täällä olemme näyttelijöitä, jotka esittävät antaumuksella omaa osaansa: toiset turvonneita turisteja ja toiset lipeviä kauppamiehiä ja iholle pyrkiviä sisäänheittäjiä. Tanssimme yhteistä tanssia, jonka koreografia toistuu täsmälleen samana ilta toisensa jälkeen. (Ei liene yllätys, että ahdistuin paikallisesta, erittäin aktiivisesta sisäänheittokulttuurista. Ymmärrän, että kilpailu turistien masseista on kovaa, mutta vituttelee aika huolella se että joku on jatkuvasti roikkumassa hihassa kiinni ja tarjoamassa jotakin. Antakaa minun olla rauhassa, saatana! )
Aitouden perään naukumisesta puheenollen: huristelimme viimeisenä lomapäivänä vuokra-autolla vuoristoon ja se todellakin kannatti, vaikka serpentiinitiellä meinasikin tulla pelkääjän paikalla jännäkakka housuun. Maisemat väänsivät leuat sijoiltaan: ei tällaista voi jumalauta olla. Että jos Gran Canarialle menette, niin auto alle ja ylämäkeen, suosittelen. Sieltä löytää myös matkamuistoksi valtavan hienoja, jättikokoisia käpyjä.
Yllä olevassa kuvassa ei lainkaan Suomi-turistilta näyttävä nainen Las Palmasin rannalla, sillä eihän Gran Canarialla voi käydä jos ei käy myös Las Palmasissa. Siellä oli kiinnostavinta nuori mies, joka istui uimarannalla itseensä käpertyneenä selin mereen ja söi mandariineja/klementiinejä/satsumia/mitänäitänyton ja tyhjistä kuorista päätellen oli syönyt niitä jo reippaasti toista kiloa.
Valtavan kiehtovaa.
Itse Minna Mänttäri 
Voi ei, sympatiat ruokamyrkytyksen johdosta! Mulle on sattunut niin monella reissulla sellainen, ja se on ihan perseestä! (Ja ruokatorvestakin useimmiten.)
Mutta ihanaa että pääsit lämpimään!
Kiitos, tää oli meitsin eka! Onneksi oli mies mukana kiikuttamassa fantaa sängyn viereen, yksi päivä siinä meni vaakatasossa. Kuvittelin pelanneeni varman päälle kun vedin ennen matkaa vahvoja maitohappobakteereita, mutta eipä nekään ihmisen tyhmyyttä vastaan pysty taistelemaan. Mutta joo, lämpimässä oli muuten kivvaa!
Mä olen matkustanut vaan turistikohteissa, Kreikan saarilla ja Espanjassa jne. Kanarian saaret on silti ollu mulle sellanen joo ei kiitos. 😂 Turkista tykkäsin muuten, mutta siellä oli muihin vierailemiini maihin verrattuna ihan eri tyyli kanssa just ton sisäänheiton kanssa. Mä inhoan sisälle kauppoihin repimistä ja perään huutelua suomeksi. ”Heeei ystava, tule tanne.” Joo en oo sun ystävä, enkä osta mitään. 😅
Haha, joo ei todellakaan olla mitään ystäviä, saatana! 😂 😂 😂 😂
Toi sisäänheittokulttuuri on kyllä ehkä hirveimpiä asioita, joita olen matkalla kohdannut! Olen onnistuneesti siis välttänyt ruokamyrkytykset ja katastrofit 😀
Ei sovi suomalaiselle sellainen kulttuuri, ei sitten mitenkään! Ja onnittelut ruokamyrkytyksen välttämisestä, lucky you!
Mua ärsyttää aina Kanarian saarten haukkuminen, jos matkustaa niihin turistimestoihin! Itse olen pari kertaa aikuisena käynyt Kanarian saarilla ja asunut kaupungissa enkä turistikylässä, kierrellyt lähinnä muualla kuin turistien seassa ja aina pari päivää lomasta ollut tien päällä ja on ollut viihtyisää, hyvää ruokaa, kauniit maisemat ja kaunista luontoa ja sitä aurinkoa. 🙂
Ensi kerralla, koska se sitten onkaan, menen ehkä niihin vielä pienempiin saariin tai vierailen niissä jossain välissä reissua. Joka tapauksessa jokaisessa maassa olisi niin paljon nähtävää, joten miksi valita ne samanlaiset turistikohteet ja niiden perusteella vähän aliarvioida koko maata.
Moi Sara, kiitos kommentistasi! Ja hienoa että olet nauttinut matkoistasi Kanarialla!
Tämä oli tosiaan ensimmäinen reissuni Kanarialle ja matka tuli varattua aika ex tempore sen perusteella, mihin kohtuuhinnalla jouluksi pääsi, tällä kertaa se oli Gran Canaria ja Puerto Rico. Tiesin kyllä, että turistikohteeseen ollaan menossa, mutta mm. juuri tuo sisäänheittokulttuurin ärhäkkyys ja muu tuputtaminen pääsi yllättämään. Ymmärrän kyllä, että kaikkialla ei ole samanlaista: kaupunkilomien ystävänä voisin ensi kerralla harkita majoittumista vaikkapa Las Palmasissa tai sitten viehättävässä Puerto de Moganissa, jossa myöskin kävimme.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut mollata tai aliarvioida Kanariaa, vaan kertoa rehellisesti omista fiiliksistäni, kuten tässä blogissa muutenkin teen.
Toki näin ja mun fiilikset turistikylässä olisi varmaan samanalaiset; pari päivää olen ollut Puerto Ricossa, kun kävimme delfiinejä katsomassa ja tuli käytyä myös suomibaarissa lonkerolla. 🙂
Kanariansaarilla on vain tuo leima kuten joku tässäkin kommentoi, ettei koskaan Kanarialle ja ihmettelen näitä asenteita. Ekalla reissulla itsekin vähän aliarvioin kohdetta, mutta koska oli viikko lomaa ja haluttiin edullinen matka niin mentiin Kanarialle ja yllätyin positiivisesti. Se tietty edellytti sitä, että kiersimme saarta ja asuimme kaupungissa. 😉 Myös esim. Teneriffan Santa Cruz on oikein kiva kaupunki ja saari on sopivan pieni, että ehtii kiertämään koko saaren ilman että täytyy ajaa liikaa.
Auts, ruokamyrkytys 😦 Se on kuitenkin tosi helppo saada myös Suomessa välipäivinä (lähipiiristä löytyy useampi eri tapaus). Itse kun jokunen vuosi sitten oksensin väkivaltaisesti vuorokauden ajan syötyäni salaattia ravintelissa, totesin ettei enää ikinä ulkoruokintaa välipäivinä. Toipuminen vei viikon.
Kanariasta mulla ei ole henk. koht. kokemuksia, mutta appivanhemmat on käyneet siellä useasti patikoimassa ja ovat tykänneet. Eivät siis välitä turistimeiningeistä ja matkustavat aina vain kävelemään eri paikkoihin. Tota vuoristomeininkiä voisin itsekin kokeilla.
Hyi hitto. Pääsin ilmeisesti itse aika vähällä kun laattasin vain yhden yön ja seuraavan päivän makasin vaakatasossa. Toki vähän heikko happi oli vielä pari päivää sen jälkeenkin.
Joo, siellä vuoristossa näkyi tosi paljon patikkaporukoita ja vaikka en todellakaan ole mikään eräjorma niin alkoi jopa houkuttamaan. Ehkä ensi kerralla sitten vaelluskengät mukaan ja myös iso reppu, mihin mahtuu paljon tuliaiskäpyjä.