usein olen ollut syksyn edessä naamallani
nyt tuntuu toisenlaiselta
pimeys on ystäväni
pehmeä peitto
joka kätkee syyllisyyteni ja häpeäni
kirkasvalolamppu on komeron ylähyllyllä
ehkä jääkin sinne
sen valo on liian väkivaltainen
menen ostamaan pakastemarjoja
juustohyllyn edessä räpyttelen silmiäni
ajattelen kaikkia heitä
jotka osaavat olla toistensa kanssa
kotona sytytän kynttilän
sytytän toisenkin
käyn makaamaan kipeän sydämeni viereen
ja odotan sitä päivää
kun annan itselleni anteeksi
Itse Minna Mänttäri 