Me elämme tällä hetkellä läpeensä digitalisoituneessa yhteiskunnassa, jossa oma rauha ja kyky keskittyä on uhanalainen ja ehtyvä luonnonvara. Sen varjeleminen on meille elinehto. Me tarvitsemme rauhallista ja ärsykkeetöntä olemista voidaksemme olla ajattelevia ja luovia ihmisiä ja kyetäksemme oppimaan uutta. Ja ilman ajattelua, luovuutta ja oppimista meillä ei ihmiskuntana ole toivoa. Muun muassa näin kirjoitin kaikkiin […]
Kun joku kysyy mitä kuuluu, on ihanaa kun voi vastata no oikeastaan ihan tosi hyvää. Tuntuu että oon koko ajan jotenkin silleen lähempänä sitä omaa ydintä. Sitä joka mie ihan oikeesti oon. Toiset hukkaavat jatkuvasti avaimiaan, puhelimiaan ja tärkeitä papereita. Minä olen erikoistunut itseni kadottamiseen. Se tapahtuu vaivihkaa, huomaamatta. Niin käy kun pelkää liikaa, maailmaa, […]
Noin vuosi sitten, jälleen yhtenä unettomana aamuyönä valvoin ja mietin elämääni ja valintojani. Mietin kaikkea sitä mikä minulle on oikeasti tärkeää ja mitä ilman en voi elää. Yksi vastaus oli selvä: kirjat ja lukeminen. Lapsena en tiennyt mitään parempaa, kuin olla yksin ja lukea. Raahasin kirjastosta valtavia kirjapinoja ja ahmin ne muutamassa päivässä. Paras paikka […]
Mistä tunnistaa avantouimarin? Ei hätää, hän kyllä kertoo sen itse. Ensimmäinen kokemukseni talvipulahduksesta on peräisin viime vuosituhannen lopulta. Pohjois-Karjalan opiston teatterilinjalla opetus oli hyvin fyysistä: juoksimme aamulenkkejä pitkin Niittylahden hiekkateitä syksystä kevääseen säällä kuin säällä ja annoimme kehon ja mielen kuviteltujen rajojen venyä ja paukkua. Siihen kuvioon sopi myös avantouinti Pyhäselän hyisessä vedessä kuin nuudelipaketti […]
Ai niin, minulla on täällä tämmöinen blogi. Tässä on nyt ollut, noh, kaikenlaista. Kyse ei ole ollut siitä, ettenkö olisi halunnut kirjoittaa, en vain ole pystynyt siihen. Tai siis olen kyllä kirjoittanut, mutta enimmäkseen vain omille silmilleni, terapoinut itseäni kynällä ja paperilla. Tärkeää sekin, ehkä tärkeintä. Huomaan kynnyksen omien tekstien julkaisuun nousseen. Välillä mietin, kuka […]
Keväällä, koronapäissäni, ostin maanisesti itselleni erilaisia tarra-arkkeja. Kissoja, lehmiä, koiranpentuja ja laiskiaisia, kimalteella koristeltuja laamoja. Minulla ei ollut mitään hajua mihin niitä liimaisin, mutta tarroja oli saatava. Joku reaktiohan se oli johonkin: halu palata takaisin (viattomaan) lapsuuteen, jonka kauhuja olivat Tšernobyl, lama ja Pelle Hermannin alkutunnari, ei maailmanlaajuinen pandemia. Kaipasin kipeästi Tiimarin tarrarullahyllyn ääreen, tuijottamaan […]
Erityisherkkyys, introverttiys. Muotisanoja. Olen lukenut niistä paljon, tunnistanut itseni. Saanut selityksiä sille miksi olen sellainen kuin olen, miksi väsyn sellaisesta mistä moni muu ei, miksi yksinolo on minulle pehmoinen peitto ja elinehto eikä suinkaan synonyymi surkeudelle. Selityksiä sille, miksi olen ollut tästä elämästä usein niin väsynyt. Luulin joskus olevani ihmisvihaaja, mutta en ole. Siinä missä […]
Katson ensi viikon sääennustetta. Huokaan raskaasti. Jos saisikin vain maata kaikki päivät kaulaansa myöten järvessä ja päivän vaativin suoritus olisi mehujään hakeminen pakastimesta. Mutta kun töitä pitäisi tehdä, olla reipas ja nopea, luova ja tuottelias. Vaikka silmäkuopatkin ovat täynnä hikeä. Yöt ovat katkonaisia ja hauraita, kun minulta viedään syvä uni niin silloin viedään kaikki. Olen […]
Kiitos, ihan hyvää. Olen nauttinut tästä ihmeellisestä kesästä, tekisi mieli sanoa kevät koska toukokuu, mutta kesähän tämä on. Minä, joka etukäteen ihan vähän surin sitä että kun koko kesä menee töissä, saanko itselleni ollenkaan tarpeeksi aurinkoisia, joutilaita päiviä, ja kyllähän minä sain, enemmän kuin uskalsin toivoa. Olen syönyt juustokakkujäätelöä, muljahdellut mukulakivillä sandaaleissa. Olen tavannut pitkästä aikaa […]
Tapasin äskettäin pitkästä aikaa rakkaan ystävän. Yhteinen laatuaikamme on aina perustunut sille, että syödään. Usein ja paljon. Kun aamupäivällä karautin autolla hänen pihaansa, minut istutettiin samantien vastapaistetun lettupinon ääreen. Lounaaksi nautimme parit Ikea-hodarit per nainen, iltapäiväaterialla kävimme Mäkkärissä ja iltapalaksi haimme vielä pizzaa ja kokista. Seuraavan aamun aloitimme leipomalla pari pellillistä pullaa. Kun tuore korvapuusti […]
Itse Minna Mänttäri 