Kirjoittakaa päiväkirjaa, he sanovat. Dokumentoikaa poikkeusoloja, se on tärkeää sitten jälkikäteen. En ole pitänyt päiväkirjaa, en ottanut yhden yhtä valokuvaa hiljentyneistä kaduista tai säppiin laitetuista liiketiloista. Tätä blogikirjoitustakin olen suunnitellut kaksi viikkoa saamatta mitään aikaiseksi. Keskittymiskykyni riittää lähinnä vain somen ja uutissivustojen maaniseen selaamiseen, tiskaamiseen, sängyn petaamiseen ja yleiseen siivouspuuhasteluun. Niinhän jossain Anna-Leena Härkösen tekstissäkin […]
Avainsana: häpeä
Naps vaan
Uuden vuoden alku on kutkuttavaa aikaa ihmisen elämässä. Siihen kuuluu usein menneen vuoden tai kuten nyt, kokonaisen vuosikymmenen hyvästeleminen tavalla tai toisella. Koska itse olen kävelevä klisee, vuoden viimeisenä päivänä tein kuten jokainen keski-iän kriisin kourissa kiemurteleva nainen tekisi: leikkautin pois noin puolet hiuksistani. Kun katselin kampaamon lattialle tipahtelevia suortuviani, tunsin pitkästä aikaa puhdasta, kirkasta […]
Älä ota ihosi alle toiselle kuuluvaa häpeää
Ruotsinlaiva. Kevätaurinko paistaa suoraan ravintolan ikkunasta sisään, se lämmittää kasvoja. Kehossa alkudrinkin antama raukeus ja eteen kannetun täydellisen alkuruoan euforia. Tämän takia kannattaa matkustaa, ajattelen, ei tapellakseen buffetissa viimeisistä katkaravuista ja litkiäkseen bensanmakuista hanaviiniä. On onnellinen olo. Viereiseen pöytään istuu perhe. Mies, nainen ja teini-ikäinen lapsi. Mies on humalassa, kuulen sen heti hänen puheensa nuotista. […]
Oletusasetuksena häpeä
Kuuntelin kerran radiosta laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaan haastattelua, jossa hän kertoi tuntevansa jokaisen esiintymisensä jälkeen suurta häpeää. Vaikka keikka olisi mennyt miten hyvin, lavan takana se iskee: hirvittävä häpeä. Vilkkumaa vertasi sitä siihen tunteeseen, kun on edellisenä iltana ollut bileissä erityisen iloisella ja riehakkaalla päällä ja aamulla makaa sängyssä ja miettii että eijeijei miksi ihmeessä olin […]