Aivan tavallisena perjantaina minä istun autoon ja ajan kaupunkiin, jonka keskustaa halkoo ruutukaava ja jonka kaduilla kävelee silmiään siristäviä ihmisiä toppatakit päällään. Ajan auton parkkihalliin koska minä en pelkää pysäköidä niihin, mutta olen kuullut ihmisistä jotka pelkäävät. Minäkin pelkään monia asioita, mutta parkkihallit eivät kuulu niihin. Kävelen rappuset ylös suoraan ostoskeskukseen, jonka penkeillä istuu ihmisiä […]
Kun viime syksynä kirjoitin kompuroivasta matkastani naiseksi, joka käyttää kirkkaanpunaista huulipunaa, en tajunnut minkälaisen Pandoran lippaan tulin aukaisseeksi. Tekstin julkaisemisen jälkeen postilaatikkooni on putkahtanut kuvia yksistä jos toisistakin punahuulista saatetekstin kera: hitto, oli ihan pakko mennä ostamaan punaa! Kiitos! MAH-TA-VAA. Ja ilokseni voin kertoa, että punapuikko on todellakin muuttanut pysyvästi myös omaan meikkipussiini, eikä kyseessä […]
Tänään olen yrittänyt totutella ajatukseen siitä, että yllä olevan kuvan tapahtumista on aikaa kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä. Muistan vieläkin, miltä tuntui nojautua penkkarirekan lavan laitoihin, katsella kadunvarsille kertynyttä ihmismassaa. Kauhoa säkistä karkkia, huutaa iskulauseita. Pakkanen paukkui ja viima vinkui, mutta kaikkein suurimpana humisi vapaus. Sellainen vapauden tunne, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Enkä ole kokenut […]
Ensin ihminen elää elämänsä säästäen kaiken mahdollisen. Sitten, loppukumarruksen jälkeen, näyttämövalojen sammuttua, tulevat toiset. Aukovat kaapit, tyhjentävät laatikot, repäisevät rullasta mustan jätesäkin toisensa jälkeen. Niihin katoavat kumilenkit ja käärepaperit, pakasterasiat ja pääsiäiskortit. Sinulle, minulle, kirpputorille, kaatopaikalle. Minä takerrun lohjenneeseen kahvikuppiin, sinivalkoisiin vellilautasiin. Keltaiseen, muoviseen pyykkikoriin, johon joskus mahduin leikkimään laivaa polvet koukussa. Pölyiseen ja painavaan […]
Olin jo päättänyt, että en mene katsomaan. En ole koskaan nähnyt kuollutta, ajattelin että en näe nytkään. Kappelissa alan kuitenkin epäröidä. Toiset ovat jo käyneet. Sivuovi on auki, näen valkoisen arkun, jonka reunan yli pilkottaa harmaita hiuksia. Pitäisikö kuitenkin. ”Jos sie meet ni sit miekii tuun.” Nielaisen, otan siskoa kädestä kiinni. Mennään. Itku polttaa silmäluomia, […]
Rakas Suomi, synnyinmaani, kotimaani. En kirjoita sinulle nyt ensimmäistä kertaa, sillä lähetin sinulle pienen kirjeen jo tasan vuosi sitten, mutta luulen että et edes lukenut sitä. Ehkä se hukkui jonnekin Tokmannin mainospostin ja ilmaisjakelulehtien sekaan. Sinulla on tänään juhlapäivä, paljon onnea siitä. Itsenäisyytesi tuplapyöreät vuodet, huikea saavutus. Tänään saat vihdoinkin pukea päällesi upean juhla-asun, sen […]
Olen saanut viime aikoina blogistani todella mukavaa palautetta. Se tuntuu ihanalta, ja samaan aikaan kauhean vaivaannuttavalta. Äh, no se nyt on semmonen, kunhan sinne jotain horisen meinaa lipsahtaa huulilta, mutta onnistuin useimmiten sen nielaisemaan ja sen sijaan vain kiittämään. Vaikka koville se ottaakin, sillä niin helposti homma heilahtaa itsensä vähättelyn puolelle. Haaveissani blogi päivittyisi joka päivä […]
Lempivaatteeni tällä hetkellä: suuri ja paksu, harmaa villatakki, joka on maailman lämpimin. Ja jossa näytän aivan tuhkapilveen joutuneelta muumilta. Tällä hetkellä kiinnostelee: käpertyminen. Ja näkymättömyys. Heijastimen sentään kiinnitin takinhelmaan, koska en mitenkään aktiivisesti toivo kuolemaa. Juuri nyt olen hirvittävän väsynyt, koska olin koko viikonlopun vapaalla. Loogista. Olin Helsingissä olemassa sosiaalinen ja kuuntelemassa hyvää musiikkia ja […]
Istun kirkasvalolampun edessä ja hoen itselleni piristy, piristy. Kissa tulee makaamaan lampun eteen ja piristyy niin, että jaksaa kavuta rappuset yläkertaan jatkaakseen unia makuuhuoneessa. Tiedän, että erityisesti tähän vuodenaikaan minun pitäisi lukea kepeää ja harmitonta kirjallisuutta. Sen sijaan kannan kirjastosta pinotolkulla masennusta, häpeää ja erilaisia perhehelvettejä. Yritän opetella, etten ottaisi asioita niin henkilökohtaisesti. On täysin […]
”Nuorisoa syytetään aina siitä, että se ryyppää ja rellestää ja kokeilee rajoja. Se puhuu rumasti eikä välitä mistään tärkeästä. Viettää kaiken aikansa netissä. Mutta tiedättekö, mitä ne siellä netissä tekevät? Seuraavat jumalauta ikäisiään tubettajia, jotka puhuvat kauniisti monimuotoisuudesta, avoimesti raittiudesta, suoraan kuukautisista, rehellisesti kasvissyönnistä, kierrättävät, rakastavat, itkevät ja pitävät heikomman puolia. Ja niitä se nuoriso […]
Itse Minna Mänttäri 